Kaiken alku

Nyt mä voisin varmaanki kertoo, et mist tää kaikki alko.

Mä olin siis 6-luokalla, ku tää idea tuli mun päähän. Mä sillon aattelin, et ois kiva tehä joskus jotaa erilaista, ku tääl tapahtuu aina samoja juttuja. USA on jotenki aina kiehtonu mua, ni mietin, et ois ihan sairaan siistii asuu siel. Mä en sillon viel vieny asiaa mitenkää eteenpäin, enkä ettiny mitää tietoo järjestöistä. Mut toi mun idea jäi mun päähän.

Tais olla joskus 8-luokalla ku aloin uudestaa miettii tota ideaa. Sit mä innostuin tosta tosi paljon, et oikeesti tota mä haluun! Sen jälkee mä sit aloin ettii netist kaikkee tietoo ja tilasin esitteitä eri järjestöistä ja kattelin mikä ois mulle sellanen hyvä ja sopiva vaihtoehto. Silloin mä kans kerroin mun vanhemmille tosta. Aattelin, et tää idea kaatuu nyt ihan kokonaan, koska ei ne varmaankaa suostu tollaseen ehdotukseen. Mä kerroin niille kaiken mitä tiesin ja näytin niitä esitteitä jne. Mä myös sanoin sen, minkä takii mä haluun kokea jotain uutta: "Mä oon asunu tääl koko mun elämän, mä haluun vaihteluu."

Mun yllätyksekseni en saanutkaa kieltävää vastausta, vaan et tutkitaan lisää näitä juttuja ja jos mä ihan oikeesti tätä haluan, ni eiköhän se oo mahdollista.

9-luokan ajan mä vaa mietin tota vuotta. Mul oli järjestö selvillä ja muutenki mul oli tarkat suunnitelmat mun pään sisällä. Mä oikeesti halusin sitä tosi paljon. Paitsi sitä mun haluamista heikens jonkin verran se, et mul on täällä poikaystävä. Mut tää on ollu mun unelma niin kauan, en voi antaa tän vaa olla. Mä en kuitenkaa vielä hakenut mukaan.

9-luokan jälkeen kesälomalla mä sit hain mukaan. Tiesin, et se oli oikee hetki hakea ja mun täyty toteuttaa tää.

Mä hain mukaan mun järjestön nettisivuilta. Täytin sielt sellasen hakukaavekkeen, se ei vaatinu oikeestaan mitään ihmeellistä.

Ton hakemuksen lähettämisen jälkee vähän ajan päästä sain postiin haastattelukutsun. Siin oli kans muutamii papereita, mitä piti täyttää ja tais olla sellanen, et piti kirjottaa aina itsestään ja miksi haluaa vaihto-oppilaaks.

Mul oli hmm..hitsi ku en muista.. Joko heinäkuun lopussa tai sit elokuun alussa se haastattelu. Mä jännitin sitä tosi paljon, mut oikeestaa ihan turhaan. Se oli kuitenki aika rento tunti loppujen lopuks. Ja siin oli viel sellanen jännä juttu, et heti siin alus sen mun haastattelija sano, et "moni ei tätä tiedäkään ku tulee haastatteluu, mut tää pidetään sit kokonaan englanniks." JES, kiva.... Koska mua jännitti, en ees saanu sanoi päähän suomeks, ni nyt piti viel vastata kaikkeen englanniks.

Se kesti siis jonku tunnin ja se kyseli kaikenlaisii kysymyksii. En ees muista niit enää ku siit on melkee vuos aikaa. Mut siis kaikkee, et miten on valmis sopeutumaa uusiin tilanteisiin jne. Ja sit mun piti kirjottaa (englanniks), et miten suhtaudun eri tilanteisiin, ja siin oli sit annettu esimerkkejä mitä on tapahtunu.

Mun osalta toi meni kyl tosi hyvin ja turhaan jännitin. Ja sen takii meni tosi hyvin, koska siinä lopussa sen mun haastattelija sano että "mä en kyllä nää mitää syytä, miksei sua valittais mukaan." JEEEE, olin niin onnellinen ton takii ja sitte päätin palkita itseni hyvästä työstä jäätelöllä.. :D

En nyt muista kuinka kauan ton haastattelun jälkee, mut kuitenki aika pian sain puhelun, et mut on hyväksytty mukaan vaihto-oppilasohjelmaan! Olin niin innoissani. Sit mä sain postii aika nopeesti sellasen ----------- ton paksusen paperipinon.. jes. No mut siin oli kaiken maailman juttuja, siis piti allekirjottaa sääntöjä, ehtoja, sopimuksia jne. Piti hankkii englanninkielinen virkatodistus, kopio passista, lääkärintodistus, kaikki yläasteelta saadut todistuksen. Koulun suostumus, englanninkielen opettajan suositukset. Siis ihan kaikkee maan ja taivaan väliltä. Ja niit papereit oli ihan hemmetisti. Piti laittaa aluetoivomus (valinnainen, mut maksullinen), ja siihen mä sit laitoin ekana sen Kalifornian. Piti kirjottaa kirje isäntäperheelle, mun vanhempien piti kirjottaa kirje isäntäperheelle. Piti kertoo tyylii kaikki tiedot itsestään. Kaikki terveyteen liittyvät tiedot ja kaikki mitkä ei liity terveyteen. Ja mul oli aikaa tehä kaikki noi 2 viikkoo. Vois luulla, et ne kerkeis kaikki tehä vaik viikos. Mut ei. Siin oli iha hitost luettavaa just kaikist säännöist ja ihan kaikest, et mul ainaki meni se 2 viikkoo tehä kaikki noi. Se oli aika rankkaa, ku kaikki koulutyötki piti siinä samalla tehä. Mut se oli sen arvosta!

Ite järjestöl meni sit tosi kauan noitten kaikkien papereitten läpikäymisee. Ja muutenki, kaikkien vaihtareitten 2011-2012 vuodelle noi paperit lähetettii Jenkkeihin vast tammikuus, ni mulla oli sit tosi pitkä odotusaika siinä.

Mun piti saada järjestöltä ennen koulun joululomaa sellanen englanninkielen testi. Se oli sit hukkunu vissii postissa, ku ei sitä ikinä meijän koulussa nähty. Mun piti sit oottaa joululoman ajan ja tein sen testin vasta sitte ku se loma oli loppu.

Se testi kesti 2 tuntia, siinä oli eka sellanen kuunteluosio ja sitten kirjallinen osio. Olin aika paineissa, ku en yhtää tienny et millanen se on ja ku se kuulemma oli aika uus juttu sille järjestölle. Mut mulle sanottiin, et yleensä suomalaiset oppilaat on pärjänny siinä ihan hyvin. Eli sen avulla katottiin just kielitaso eri maiden välillä. Tai tollasen käsityksen mä sain. Ja mulla tais sitte mennä aika hyvin se, ku sain 94% oikein maksimipistemäärästä.

Toi testi ja muutama muuta erillistä paperia piti vielä lähettää sinne järjestölle, jonka jälkee ne viel tarkisti et kaikki on kunnossa ja sitte mun paperit lähti siinä tammikuun lopussa Jenkkeihin.

Sen jälkeen oli ihan armotonta odotusaikaa, et minne mut sijotetaan ja millasee perheesee päädyn ja sellasta. Me ei saatu järjestöltä mitään "väliaikatietoja" et missä vaiheessa sijotus on, ni ei voinu muuta ku odottaa.

Mut sitte about kuukaus sitte mä sain sen puhelun ja sain tietää et meen Floridaan. Toi on oikeesti niin täydellinen paikka.

Ja sit sain kuulla mun hostvanhemmilt, et ne oli yrittäny saada mua sitä mun vaihtarisiskoo niille jo helmikuusta asti, mut se meijän tuleva high school ei eka meinannu ottaa meitä sinne kouluu, koska siel on jo niin paljo oppilaita. Lopulta ne suostu, mut siihen meni se muutama kuukaus. Mut on aika happy ending! :)

Nyt mul ei oikeestaa oo enää mitää odottelemista. Paitsi se, että saan sellasen "kutsukirjeen" USA:sta, että sit voin hakee viisumia.

Mul oli vähän alle kuukaus sit sellanen valmennustilaisuus Helsingis. Se oli tosi kiva! Sielt sai tosi paljo hyödyllist tietoo ja niin paljo faktoja, joista on tosi paljo apua tulevaan vuoteen. Ja sit sain sielt sellasen järjestön repun, t-paidan ja vuosikalenterin. Ja kans sellasen Student Handbook vihkon, mis on kaikennäköst tietoo kans.

Siinä kai se nyt oli, se prosessi. Mul oli kans passin uusiminen, parin rokotteen ottaminen, uuden pankkikortin tilaaminen ja tollasta säätöö ton aikana, mut nyt ei oo enää paljoo tehtävää. Oottaa et voi hakee viisumii ja sit pitää mennä sinne viisumihaastatteluu. Ja sit suurimmaks osaks varmaa vaa odotus lähtöön.

Mut sitä ennen mä aion nauttii kesästä poikaystävän, kavereitten ja perheen kanssa ja elää täysillä nyt loppuajan mitä Suomessa on jäljellä!

Toivottavast joku ees jakso lukee tän, ku tää on niin pitkä, sori....

Seuraava postaus on varmaa New Yorkiin liittyvä, ni jatketaa niissä tunnelmissa sit seuraavaks. :)

-Julia